Polviin kolottaa. Erityisesti oikeaan polveen joka kerta kun astun porrasaskelmia alaspäin. Tämä kipu lähinnä naurattaa, koska oikeasti olen vieläkin ihan flow tilassa eilisestä lenkistä. Koko päivä on ollut parempi, koska tiedän taas että olen askeleen enemmän voittanut itseni. Ennen kaikkea ITSENI.
Olen sellainen tavan tallaaja jolla alkaa tuota ikää kertymään. Pikkuhiljaa, mutta kuitenkin. 26-vuotta on tällä naisella kohta mittarissa. Juhlittu on, no todella kovasti. On maistunut olut, biletys ja rööki.
No entäs se urheilu ja juoksu? Minne se jäi?
Vastaus on se, että aina se on kulkenut tavalla jos toisella mukana. Viimeiset kolme vuotta enemmänkin, säännöllisemmin, mutta niin on tuo juhliminenkin. On treenattu säännöllisesti neljä kuukautta, sitten juhlittu liikaa pari jne. . . Salilla käyty, nyrkkeilty ja juostu. Sitten taas juhlittu. Nyt olen siinä kovassa tilanteessa, että on pakko tehdä jonkinlainen pesäero näiden kahden asian välille. Voin juosta, mutta siitä ei tule mitään jos bailaan ja juon joka viikko. Jos juon ja juhlin, on juokseminen aika turhaa. En saa samalla tavalla tuloksia ja kehity Ainakaan sillä tavalla kuin pitäisi. Yritän nyt siis juosta enemmän ja juhlia vähemmän. Ei se haittaa jos kerran kuussa juhlii tai kaksi. . .
Syyskuun 25 päivä pitäisi sitten todella juosta puolimaraton, mistä olen aina haaveillut. Totesin eilen että se kyllä menee.
Olen juossut epäsäännöllisen säännöllisesti pitkin kesää. Pari viikkoa sitten kokeilin ihan huvikseni paljon jaksan juosta ja 13,5 km meni yllättävän hyvin. Eilen sain huoltojoukon (puolisoni) mukaan ja jaksoin juosta yllätys yllätys 15km! Olen niin iloinen OMAN itseni voittamisesta. Uskon että se on yksi hyvä syy juosta. Tämä matka meni vielä sillä tavalla että:
Ensimmäiset 5km tuntui aika raskaalle.
Seuraavat 5km paremmalle.
Loput 5km tuntui vielä paremmalle ja juoksin välillä lujempaa. Tosin samaisella viimeisellä 5km hieman meinasi nivuset krampata ja jalkapohjaan muodostui rakko.
Mitään nopeaa aikaa en tietenkään juossut, puolitoista tuntia meni lenkkiin aikaa. Kuitenkin jos samalla tahdilla voisin vetää puolimaratonin, olisi aikani 2tuntia 5minuuttia.
Sen näkee sitten. Koitan nyt juosta sellaiset 4 pitkää lenkkiä ennen tulikoetta. Sitä omaa tulikoettani.
Olo oli illalla mahtava, vaikka jalkapohjaani tuli rakko. Nyt jalat hieman puiset, mutta voisivat olla enemmänkin. Yöllä varpaasta veti suonta, mutta sekin tuntui vaan hauskalle. Olo on virkeä ja elinvoimainen. Lenkille viimeistään loppuviikosta.
Juoksemisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti